Laitetaas tänne vielä vähän, miten tämä toinen työpäivä meni, kun pääsi vähän enemmän toimintaan mukaan :) Mutta älkää huoliko, en nyt ala ihan joka päivästä tänne raportoimaan ;)

Tänään sitten tosiaan olinkin koko päivän siinä respassa, ihan vaan tekemässä hommia mitä siinä nyt sattuikaan tulemaan vastaan. Vähän sekavaa siinä mielessä, että siinä vastaanotossa tosiaan eilen aloitti yksi toinen uusi minun lisäksi, myös sitten respan takana aloitti uus työntekijä varauksia tekemään. Joten heillä on siinä kolme koulutettavaa yhtäaikaisesti ja huomaa kyllä että ei se helppoa vanhoille työntekijöille ole. Muutenkin välillä saattoi tulla tilanteita että me kaksi uutta olemme ainoat sillä hetkellä siinä respassa kun alkaa puhelimet soimaan ja asiakkaita tulee tiskille ja mehän kun lähellekkään kaikkea tiedetä, että yrittääpä siinä sitten alkaa sitä vyyhtiä purkamaan. Vaaditaan asiakkailtakin jo kärsivällisyyttä :D Mutta kylläpä sieltä työntekijöiden puoleltakin on jo diivoja löytynyt, eräs vanhempi respan työntekijä on kuulemma jo ilmoittanut ennen kuin me uudet siellä aloitettiin, että hänhän ei sitten ala ketään kouluttamaan... Mutta sehän on sitten hänen ongelmansa. Kaikki muut ovat kyllä tuntuneet auttavaisilta ja vastaavat kyllä kaikkiin tyhmiinkin kysymyksiin...

Mutta kyllähän se aina alussa tuntuu sekavalta, menee jokin aika että saa sen oman rytmin ja oppii asiat ja sitä myöten myös enemmän itsevarmuutta hommaan. Ainahan se on mukavampi tehdä, kun tietää mitä on tekemässä :D

Kovasti myös siellä soi koko ajan puhelimet, myös kaikki talon sisäiset puhelut ohjataan siitä respan kautta, että siinä sitten saakin opetella että kuka nyt on soittamassa ja kenelle ja mitenkäs minä sen nyt oikein yhdistänkään :D Varsinkin kun mie olen niin tolvana noitten nimien kansa, varsinkin kun on paljon aasialaisia, niin saapi välillä kysyä usemmankin kerran että kellekkäs joku onkaan soittamassa. Ja sitä pitää siihen puhelimeenkin vastata niiiiiin kauhean pitkästi "Good morning, thank you for calling the Quality hotel, this is maarit speaking, how may I help you?" Ja sen jälkeen vielä nämä pakolliset "how are you"-litanjat, niin siinä on mennyt jo puoli vuosisataa ennen kuin päästään itse asiaan :D Ja tottakai, vasta kun ekaa päivää siinä respassa on, ei tiedä puoliinkaan kysymyksistä vastauksia, niin saa niitäkin sitten olla metsästämässä koko ajan.

Mun nimi myös on ihan mielenkiintoisa kuultavaa muiden sanomana. Maarit kun ei millään tahdi taipua kenenkään suussa :D Eri versioita kuulee vaikka millä mitalla... En tiedä pitäisikö itsekkin alkaa lausumaan omaa nimeä muilla esittäytyäessä enemmän englantilaisittain, niin e voisi ehkä muiden mieleen jäädäkkin ja tosiaan helpompi sanoa ja muistaa...  Yam, Kii, Adelaro yms. yms. on kyllä ihan normi nimiä heille, mutta tupla a:n sanominen ja painottaminen on jotain aivan käsittämätöntä :D Nooh, sanoinkin että kyllä mie vastaan jos se nimi M:llä alkaa ja a:ta tulee siihen perään, ei sillä lopulla niin väliä... :)

Mutta niin, tässä pitää kärsivällisesti vaan nyt pari viikkoa olla sillälailla että saapi homman pyörimään. Pari viikkoa siihen varmasti menee, että alkaa tuntemaan itsensä varmaksi ja eikä tarvi koko ajan olla yhtä kysymysmerkkiä :D Mutta koko ajan oppien, myös ihan kieltäkin. Täällä kun tosiaan käytetään vähän eri termejä eri tilanteissa, niin saapi sitten ihan kunnolla ajatella päässään ja tehdä selväksi esim. että mitä eroa on codilla, pull outilla ja cribillä...

Mitäs muita sanoja opinkaan...ööö...hailing...deadblock...etc...