Menossa kyllä raskas viikko, tai no, raskas pari viikkoa.

Tuon avain-episodinkaan jälkeen ei ole ehtinyt hengähtää, vaan jokapäivä vain töissä. Eilenkin olin kolmeen asti töissä yöllä ja lupauduin sitten tulemaan aamulla kahdeksaksi töihin, kun aamuvuorolainen sairastui äkillisesti. Ehtihän siinä välissä sitten pari hassua tuntia nukkua, nekin tosin viela itse hotellissa, kun en kotona olisi mitenkään ehtinyt käymään. Samana aamuna täällä kun oli maratooni ja paljon siltoja ja katuja suljettuna, niin olisi työmatka kestänyt varmaan pari tuntia... Onhan se raskasta kun tuntuu, että oli 24h putkeen vaan töissä. Ja varsinkin kun tosiaan tuohon aamuvuoroon meni mun ainoa vapaapäiväkin, nyt taitaa tulla sillälailla että on 9 päivää putkeen töitä ja sen jälkeen yksi vapaapäivä. Kylla mie vielä joku päivä opettelen sanomaan "ei" :D Mut ajatusmaailma vaan tuntuu aina menevän, että autan työnantajaa ja itse joustan jos pystyn (näin nuorena yksineläjänä se vielä onnistuu helposti). Eiköhän se sitten aina maksaudu takaisin, kun itse tarvitsee vaikka pari extra vapaapäivää tms. Ja itseasiassa sainkin itselleni varmistettua viikon loman heinäkuulle joten... :)

Niin ja tuosta koko avain hässäkästä. Puhuttiin siitä vielä tuon night managerin ja pomon kanssa yhdessä, kun pomo halusi kunnolla kuulla mitä tapahtui. Niin kyllähän minulla alkoi ärsyttämään kun  tämä night manager vähän niinkuin minua syytti, kun hän itse ei ollut tajunnut soittaa tuolle toiselle henkilölle joka minun kanssa oli ollut samassa vuorossa ja kellä ne avaimet loppujen lopuksi oli ollut. En tiedä, ehkä kyse on kielimuuristakin vähän, kumpikaan meistä kun ei äidinkieleltään ole englanninkielinen. Hän kun oli ymmärtänyt, että minä en muistanut, mihin avaimet olin laittanut--> eli en ollut laittanut niitä omalle paikalleen. Mie kyllä sanoin, että kyllä mielestäni laitoin ne sinne ja sen vaan mulle silloin kyseinsenä aamuna ärjyi, että et laittanut, sillä ne ei siellä kaapissa ole. Toisin sanoen olin sitten sanonut, että en sitten ole varma, mihin ne avaimet olen laittanut, jos ne kerran kaapissa eivät olleet.
Noh, hankala selittää miten tuo nyt meni, mutta minulla itsellä alkoi ärsyttämään kun tämä night manager yhä vain syytti minua. Mutta sekin kuitenkin on manager asemassa, niin enpä mie nyt ala kahdelle mun esimiehelle inttämään tuollaisessa tilanteessa vastaan.

Mitäs muuta minulle kuuluu. Eipä tässä oikeen ole ehtinyt muuta tekemään kuin käymään töissä :D Kävin minä yksi ilta yksien tyttöjen kanssa drinksuilla, mutta eivät he oikeen olleet minun kaltaisia ihmisiä. Muutenkin se koko tilanne ei oikeen ollut sellainen, että minulla olisi kauheasti ollut motivaatiota alkaa heidän kanssa kaveeraamaan aivan kauheasti. Ne oli enemmän vähän sellaista pintaliito-porukkaa... Tuon tapaamisen jälkeen tuli vaan enemmän ikävä omia kavereita Suomessa :D Niitä tuttuja kasvoja tms. Ihmisiä, jotka jo minut tuntevat ja joiden seurassa ei tarvitse mitään esittää.

* Lisäys

Lisätäänpäs tosiaan vielä vähän työstressin purkua... Kun muutenkin on jo vähän sellainen olo, ettei ehdi muuta tehdä, kuin käydä töissä ja kotona nukkumassa. Varsinkin kun on monta päivää putkeen epäsäännölliset työajat, niin sitä nuutuu... Mutta tänäänkin sitten tuli soitto päivällä (olin siis yövuoroon menossa) että, "andrew made a boo boo", eli pomo oli sitten unohtanut laittaa vuorolistaan ketään respaan töihin iltapäiväksi :/ (oli siis joutunu kiireessä rustaamaan koko viikon listan uusiksi kun yksi vakkari sairastui äkillisesti). Noh, siellä respassa sitten yksinään bellman töissä, joka juuri ja juuri osaa asiakkaan kirjata sisään, mutta siihen se sitten jääkin :D Eipä siinä sitten auttanut kuin hypätä taksiin ja kiiruusti mennä töihin. Mutta kyllä se syö pois tuota vapaa-aikaa, jota ei muutenkaan puissa kasva...