Lomaan siis... Ja kyllähän sitä on odotettukkin. :) Melkein pari viikkoa saapi olla ja mennä, ilman että töistä tarvitsee stressata :) Vielä tietämättömille, (eli siis niille, joille en asiasta ole vielä ehtinyt hehkuttamaan) edessä on ensin 5 päivän reissu New Yorkkiin, mistä sitten lennetään San Franciscoon. Siellä ollaan seuraavat 4 päivää. Esahan (jaa niin kuka? ;) tosiaan lentää Suomesta Nykiin, missä sitten tavataan hotellilla ja aloitetaan yhteinen reissumme :) Kaikkea kivaa on suunnitteilla. Ei sitä kuitenkaan aivan viitsi minuutti-aikataulua valmiiksi tehdä, joten sinne suunnataan, miltä sillä hetkellä tuntuu :) Tottakai pitää etukäteen vähän katsoa, että mitä kaikkea haluaisi nähdä, ihan kaikkea kun ei ole mahdollista, eikä halua missatakkaan mitään mielenkiintoista:) Friscosta sitten lennetään yhdessä tänne Vancouveriin, missä Esa vielä vähän alta viikon :) Pääsen esittelemään Vaniakin :)

Ennen reissua kuitenkin vielä pitää paiskia kovasti töitä. Onnistuin taas jotenkin rustaamaan itselleni työvuorolistan täyteen ja sain peräti yhden vapaapäivän nyt parille viikolle. Ja se tosiaan oli sitten tänään perjantaina. Tästä sitten eteenpäin jokapäivä töitä tehden ennen reissua. Eipä niitä päivä onneksi ole kuin seitsemän. Mutte aivan viime hetkille kirjaimellisesti saa töitä tehdä. Ensi viikon perjantaina olen puolille öin töissä ja lentokentälle pitää sitten lähteä varhain lauantai-aamuna 04.00 aikoihin :D That's gonna be fun...

Tänään tosiaan oli sitten yksi ylläri vapaapäivä... Meni ihan vain käveleskellen ja auringosta nauttien (tosin hyvin varovaisesti, sillä minulla vieläkin tippuu iho pois parin viikoisen "pienoisen" palamisen jälkeen). Kyllä mie sitten alkuillasta extemporee myös päätin, että käyn vähän leikkauttamassa hiuksani. Kävelin sitten ensimmäiseen kampaamoon sisään, mikä eteen sattui ja kysyin olisko heillä aikaa leikata.--> Päädyin istumaan sellaisen reilun 5-kymppisen mustan homppeli-miehen tuoliin.Oli kyllä aika erikoinen tapaus. Hirveen luotonhan minussa tätä kampaajaa kohtaan herätti jo itse taiturin ulkomuoto. Sellainen ihana hippi-paita päällä ja hiukset sillä oli värjättynä niin, että niissä pystyyn laitetuissa mustissa hiuksissa oli violetteja, punasia ja keltasia osioita :D Mutta njääh, mie aattelin, että ei se nyt niin vikaan voi mennä ja sanoin vaan että en välitä mitä se tekee, kunhan ei liian lyhyeksi leikkaa... Yleensähän mie kans värjään kampaajalla, mutta nyt ei rahat moiseen huviin riitä, joten sai pelkkä leikkuu riittää :) Kyllä se sitten innostu kunnolla laittamaanki näitä mun hiuksia leikkuun jälkeen ja sillä jo pomo odotti huokaillen, että pääsis sulkemaan liikkeen kun toinen pyörittelee mitä lie papilijotteja mun päähän :D "Pitäähän se nyt Suomi-tytölle vähän exrtaa laittaa" :)
Ja ihan hyvät näistä loppujen lopuksi tuli. Ihan normaalit, leikkas lähinnä vai kuivuneet latvat pois. Joten ei tarvitse huolestua, että kun seuraavan kerran minut näette, että olisin kalju tms :)

Töihin sitten taas huomenna. Saa nähdä keiden kanssa olen taas vuorossa... Kyllähän minä kaikkien kanssa tulen toimeen, mutta jotenkin minulla ei sielujen sympatiaa löydy respan kiinalaisten työntekijöiden kanssa. En tiedä mikä siinä on, onko kulttuurit ja tavat vain niin erilaiset vai eikö vaan henkilökemiat täsmää... Mutta välillä tekis jopa minunkin mieli jo räjähtää heille, mutta onneksi järki sanoo päässä vastaan :D Annan siis kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai ainakin kovasti yritän...

Töissä on kyllä tehnyt vain sen mielenkiintoisen huomion, että kuinka vaikeaa se onkaan yrittää palvella niitä harvoja suomalaisia turisteja, joita hotelliin eksyy. Ei meinaa suomen kieli millään tavalla taittua, varsinkin ammatti-sanasto on täysin hukassa. Kerrankin kävin hyvin mielenkiintoista keskustelua puhelimitse asiakkaan kanssa, joka oli myös suomalainen, mutta asunut jo kauon Jenkeissä. Kumpikaan ei oikein tiennyt tiettyjä sanoja suomeksi; "niin ja meiltä löytyy myös...ööö...outside heated pool", " Onhan teillä myös...ööö...secur parking?" jne.
Tiskillä jos yritän ihan kasvotusten puhua suomalaisten kanssa, on se vielä mielenkiintoisempaa :D Puhun jopa jollain aivan oudolla murteella. Aivan kuin minulla olisi täällä ollessa vahvistunut lapin murre ja sillä sitten höpötän asiakkaille :D Mielenkiintoista tosiaan asiassa on se, että jos sinne Suomeen päin puhun vaikka skypen tms. kautta, niin mie puhun kuitenkin ihan normaalisti (enkö puhukkin?), ilman mitään kummallsiai murteita. Mutta jännä kuitenkin, mikälie sitten tuommoisen tuo esille...

Monet respan työntekijöistä eivät edes tykkää palvella omalla äidinkielellään asiakkaita (meiltähän siitä siis löytyy työntekijöitä kiinasta, filipiineiltä, kroatiasta, keniasta, intiasta jne. ), monet (varsinkin nämä kiinalaiset) kun eivät sitten pidä siitä, että nämä asiakkaat ovat  sitten koko ajan tulossa respaan kysymyksineen ja karttoineen, kun huomaavat että voivat saada palvelua omalla äidinkielellään. Minä taas jotenkin asian näen niin, että mielellänihän mie vaikka sitten vähän tarkemmin suomeksi heille selitän, jos sitä kerran haluavat. Varsinkin kun yleensä kyseessä on eläkeläisiä, jotka eivät välttämättä puhu niin hyvää englantia, niin ovat sitten vain huojentuneita, kun saavat kuulla neuvot tms. suomeksi.


Että sellasta, ajattelin vähän vain päivittää, että miten on mennyt :) Ei siis sen kummempia tapahtunut. Arki soljuu jo ihan omalla painollaan eteenpäin, vaikka kyllä tuntuukin menevän tällä hetkellä niin hitaasti... Mutta niinhän se menee aina, kun odottaa kovasti jotain...