Miehän en koskaan tule kipeäksi, en... Ja jos tulenkin, menee se nopsasti ohi, ilman että tauti pääsee kunnolla päälle. Noh, kerroppa se näille pöpöille täällä puolen palloa...

Ei onneksi ole kuin ihan normi flunssa. Kuumetta ollut nyt kolme päivää, mutta eiköhän se tästä ala hellittämään. Jouduin soittamaan tänään ensimmäistä kertaa eläessäni töihin, sanoen etten voi tulla vielä tänään töihin, kun olen kipeänä. Eivätpä onneksi vaadi lääkärintodistusta, sillä mulla ei olis ollut hajuakaan mistä sellainen hankkia :D Ei sillä, kylläpä tuo vuokraisäntä on sanonut, että jos tarvitsen lääkäriä, niin tulen ensin heiltä kysymään, niin he voivat ohjeistaa.

Mun tuurilla vaan me mun vähäiset vapaapäivätkin on nyt sitten mennyt sairastellessa. Mulla olisi kovasti suunnitelmia, mitä haluaisin vapaapäivinä tehdä, mutta eipä ainakaan vielä ole ehitnyt toteuttamaan. Ehkä ensi viikolla sitten :)

Tuli tässä pari kuukautta juuri täyteen. Minun ollolleni siis täällä. Nopeasti mennyt aika :) Eihän sitä silleen mitään erikoista ole tehnyt, käynyt töissä jne. Mutta kun töistäkin tykkää, niin mikäs niitä tehdessä :) Onhan siellä joitain sellaisia ihmisiä, joista ei niin kauheasti välitä, mutta sitä kun keskittyy omaan tekemiseen, niin eipä niille muilla ole väliä :) Huomaa vain, kun tekee töitä osastolla, mikä on miesvaltainen, niin on jututkin välillä vähän sitä tasoa. En tiedä sitten olenko minä herkkänahkainen, mutta ei minun mielestäni ole kovin asiallista kysyä esim. tilanteissa, joissa joku respan työntekijä menee hotellihuoneeseen nukkumaan, että lähdenkö mukaan, tulenko vierailulle kun vuoro loppuu jne. Ja tuo on vielä siitä kiltistä päästä otettua juttua. Huumoria on myös jaksettu vetää esim. vihanneksista. Kerrankin meni jopa siihen, kun miekin olin käymässä takahuoneessa, niin kaksi muuta miestä siellä alkoivat sitten nuoleskelemaan ja imemään siinä minun edessä kurkkua. Kysyen tyyliin, että tykkäänkö isoista kurkuista vai pikku porkkanoista jne... Käännyin sitten vaan kylmästi ympäri, kävelin pois huoneesta ja vedin hiljaa oven takanani kiinni. Kyllähän miekin paljon kestän ja tiedän että miehet vaan "vitsailivat", mutta ei tuo minun mielestäni enää ole hauskaa. Tulipa toinen miehistä perässäni respaan sen kurkun kanssa, sitä kurkkua  heiluttaen minun edessäni. Sanoin vaan että painuu muualle sen kurkkunsa kanssa. Ei sillä, tulipa sitten toinen miehistä sen jälkeen multa pyytään anteeksi ja sanoinkin suoraan, että kyllä jossain menee raja...

Ja siis nuokin tuollaiset jutut voi sanoa naimissa oleva mies jne. ihan vain vitsillä, mutta minusta se jotenkin ei ole kovin asiallista. Mutta nuo jutut ovat saaneet aika kylmän vastaanoton minulta, että ovat alkaneet tajuta, että vaikka nuori ja blondi olenkin (näin niinkuin aivan kirjaimellisesti hiusten väriä ajatellen), ei sitä nyt aivan mitä tahansa voi sanoa (tai tehdä).

Huomaa kyllä myös, että minä kuulun siihen perus-suomalaiseen juntti-kansaan, joka tarvitsee sen kuuluisan "oman henkilökohtaisen tilansa" kun on tekemisissä toisten, pelkkien puolituttujen, kanssa. Siis joskus huomaan, että otan ihan automaattisesti askeleen taaksepäin, kun tuntuu, että työkaveri vaikka selittää jotain ihan siinä naaman edessä. Täällä myös kosketellaan paljon enemmän toisia, niin miesten kun naistenkin toimesta, tosin ehkä enemmän miesten. Jos siis vaikka tiskillä olen ja työkaveri tulee viereen selittämään jotain, saattaa laittaa käden olkapäälle tms. Se nyt ei vielä loukkaa minun henkilökohtaista tilaa kauheasti, mutta joillain on myös tapana laittaa kädet minun vyötäisille, joka minusta tuntuu, että nyt tulee jo liian lähelle. Myös joillain on joku kauhea tarve koskettaa minua kasvoihin? Tekis mieli sanoa, että pitää ne näppinsä itellään ja enpä olekkaan koskaan antanut koskea, vaan ihan refleksin omaisesti väistän.

Kyllä tosin huomaa työkulttuurissa muutenkin joitain eriäväisyyksiä. Esim. kun olen yhden kiinalaisen miehen kanssa samaan aikaan vuorossa, niin tämä istuu takahuoneessa tietokoneella mesettäen ja soittaen kavereilleen. Mie istun yksin respassa, vastaan kaikkiin puheluihin ja hoidan muut asiakkaat. Ottaa tämä mies toki puhelun itselleen sinne takahuoneeseenkin, jos minulle siihen sattuu tulemaan monta yhtäaikaa. Mutta jotenkin miellän sen niin, ettei se minun tehtäväni oikeasti olisi rampata koko ajan respan ja takahuoneen väliä kysyen tältä mieheltä, että haluaisiko hän tulla palvelemaan asiakkaitakin ehkä, jos minulle niitä on siihen muodostunut jonoksi asti. Ja kylläpä tämä mies kerran katseli leffaa toisen kiinalaisen työntekijän kanssa takahuoneessa (kummatkin siis työvuorossa), kun jouduin ottamaan yhden asiakkaan takahuoneen kautta siihen tiskin taakse. Nämä miehet sitten katsovat asiakseen, että voivat alkaa minulle pitämään saarnaa siitä, kuinka minun pitää varoittaa heitä etukäteen siitä, että asiakas on siitä menossa, että osaavat leffan laittaa piiloon siksi aikaa... Kylläpä mie siinä laskin hitaasti kymmeneen ja sanoin vaan että "pay attention a little bit more" ja lähdin takaisin respaan.

Mutta kuten sanottua, sitä kuin keskittyy vain omaan tekemisiin, eikä turhaa stressaa mitä ne muut tekee. Kyseessä kun kuitenkin on vain väliaikainen työpaikka ja työ muuten on mukavaa :)

Mitäs muuta...

Niin, kyllähän sitä tosiaan on jotain lomasuunnitelmiakin jo :) Heinäkuulle on tosiaan puolentoista viikon loma varmistettuna. Ja lomasuunnitelmat ovat sitäkin huikeampia. Tapaan kaverini Nw Yorkissa, joka siis lentää sinne Suomesta. Nykissä ollaan sitten viisi päivää kaikkea kivaa tehden. Saa nyt nähdä mitä kaikkea keksitään siellä :) Nykistä sitten lennetään San Franciscoon, jossa vietetään 4 päivää. Sieltä sitten lennetään takas vancouveriin, mihin kaverini vielä jää joksikin päiväksi. Kaikki lentoliput on ostettuna ja hotellit varattuna. Että tässä ei enää mitään mutta voi tehdä kuin odottaa, vaikkei kyllä millään malttaisi :)