keskiviikko, 13. elokuu 2008

*Time's up* Coming back home...


12.3.-13.8.2008
Vancouver, Kanada


Ei uskoisi, että puolivuotinen voisi mennä näin nopeasti.

Huomenna on siis lähtö takaisin sinne Pohjolaan ja tässä viimeisenä iltana vielä kirjoitan viimeisen osion tähän blogiini. Sitten tämä sulkeutuu ikuisiksi ajoiksi, jääden vain muistoksi ehkä eniten vain itselleni. Tämän blogin kautta olen purkanut tuntojani, kertonut kuulumisiani ja muutenkin vain omia ajatuksia (joita ei tietenään kovin montaa voi olla ;). Tämä on kuitenkin ollut loistava keino pitää yhteyttä sinne Suomeen päin, pitää kaikki halukkaat ajan tasalla.

Näin jälkikäteen sitä katselee aikaa taaksepäin, että miten hullu sitä onkaan ollut Kanadaan lähtiessä. Ottanut vain ja lähtenyt, ilman tietoa työpaikasta ja juuri mistään muustakaan. Mutta enpä tätä kokemusta antaisi mistään hinnasta pois. Ja vaikka kaikki ei olekkaan mennyt aina suunnitelmien mukaisesti tai on tullut välillä vähän vastoinkäymisiä, niin olen uskonut vahvasti siihen, että asiat aina järjestyvät hyväksi johonkin suuntaan.

Tietyllä tavalla sitä ajattelee, että ei se elämä täällä ole sen ihmeellisempää kuin Suomessakaan. Eikä se olekkaan. Mutta taas kyllähän se maailmalla käyminen aina avaa silmiä, tuo uuttaa näkökulmaa lähes kaikkeen. Eniten sen ehkä huomaa niistä ihmisistä, jotka eivät juuri ole missään käyneet. Niihin olen täälläkin paljon törmännyt ja ne ovat yleensä olleet niitä kaikkein kärkkäimpiä arvostelijoita ja "tietäväisimpiä" ihmisiä.

Mutta uskoa sitä saa aina itseensä enemmän kun menee vain omaa tietä ja on välittämättä muiden höpinöistä. Mutta läheisten tuki ei tietenkään koskaan mene hukkaan. Suomesta onkin saanut ihanasti tsempitystä niiltä kaikista rakkaimmilta ja läheisimmiltä ihmisiltä. Pikku tytönkin on hyvä matkustaa ympäri maailmaa, kun perhe on jaksanut uskoa meikäläiseen. Olettehan te myös jaksaneet olla ahkeria koiranhoitajia, kiitos myös siitä :) Puhumattakaan kavereiden tuesta, jotka eivät ole minua aivan suorilta hulluksi todenneet ja ovat jaksaneet pysytellä kelkassa mukana tämän ajan :)

Nyt on kuitenkin sitten laukut pakattuna, odottavat tuolla lähtöä. Huomenna pitkä päivä edessä aamusta asti kiirettä pitäen, vaikka lento lähteekin vasta illalla. Pitää vielä käydä työpaikalla ja vaikka missä.

Työpaikalta lähdenkin sitten suuntaamaan suorilta lentokentälle. Työpaikan kautta on myös varattuna ilmainen limusiinikyyti kentälle;

You always have to leave in style ;)

1817983.jpg




torstai, 24. heinäkuu 2008

Loppu lähenee...

Voi kauhea kun aika menee nopeasti. Kohta tulee viisi kuukautta täyteen täällä, eikä kyllä yhtään tunnu siltä.
Mutta niin se aika kuitenkin menee ja olipa tuossa pari päivää sitten myös se aika, että irtisanouduin töistä. 13.8. on viimeinen työpäivä ja myös samaisena iltana lähtee lento kohti Suomea. 14.8. Saavun siis taas Suomen kamaralle, 3 viikkoa vielä....

Nyt kun loppu alkaa lähenemään, niin on kyllä vähän ristiriitaiset tunteet :D Toisaalta tuntuu, ettei jaksaisi edes tuota 3 viikkoa odottaa että pääsee lähtemään, mutta taas toisaalta palaaminen ei yhtään kiinnostaisi. Ei siksi, että haluaisin välttämättä tänne loppu elämäkseni jäädä, mutta lähinnä koulun kannalta. Niin teinimäiseltä kuin se kuulostaakin, ei kouluun meno yhtään kiinnostaisi. Ei tunnu että saan siitä mitään. Kuin vain sen tutkinnon... Eli sitä kohti vain vaikka pakolla...

Töissä ollut vähän huono viikko. Tai noh, ensinnäkin loman jälkeen oli heti laitettu mukavat 7 päivää töitä putkeen, sekasin kivasti yö, päivä ja aamuvuoroja. Ne vielä menee, mutta siitähän se  riemu sitten repesi kun annoin pomolle irtisanoutumiskirjeen. Koko viikon ovat kaikki työntekijät eri osastoilta jaksaneet erikseen siitä minua painostaa ja syyllistää. Jotku fiksut ovat pitänet mölynsä mahassa, ehkä vain sanoneet, että olisi ollut kiva saada sut tänne pidemmäksi aikaa tms. Mutta esim. tämä minun suosikki arvostelija-ahdistelija-portieeri jaksoi yksi päivä siitä oikein kunnolla taas jauhaa, niin yhdellä toisella respatyöntekijällä paloi hermo ja sano sille jo pahasti että pitää turpansa kiinni :D Mie taas en jaksa enää sitä edes kuunnella...

On se kyllä tosiaan ihme, jos muutenkin osa-aikainen työntekjä irtisanoutuu, niin tuntuu olevan kauhean iso asia. Koko ajan tiedossa kuitenkin ollut, että lähden jossain vaiheessa. Eihän minulla viisumiakaan olisi kuin syyskuun alkuun asti, joten enpä mie lähde ku paria hassua viikkoa etuajassa. Sen sinäänsä ymmärrän, että minun irtisanoutumiseni tuli vähän huonoon saumaan, sillä yksi uusimmista respatyöntekijöistä lähti vain yhtäkkiä kotimaahansa Kiinaan vetoamalla johonkin perhe-juttuun. Nyt miehestä ei ole kuulunut moneen viikkoon mitään. Vastaanotto on siis alimiehitetty, varsinkin sitten kun minä lähden. Mutta sehän taas ei ole minun vikani... Ja mie sentäs annoin ilmotukseni lähdöstä ihan reilusti etuajassa, mitä minun olisi oikeasti tarvinnut. Yritin vain ajatella fiksusti, että mitä aikaisemmin tietävät tarkan päivän, sen parempi, voivat varautua. Mutta nyt mietin, että olisikohan sittenkin pitänyt jättää ihan viimetinkaan irtisanoutuminen, niin olisin saanut vielä pari viikkoa olla töissä ihan rauhassa :D

Mutta pitää tässä vielä ottaa kaikki ilo irti näistä viimeisistä viikoista :D Rahaa tosin ei juurikaan ole jäljellä loman jäljiltä, joten pitää yrittää hauskaa pitää ihan sillälailla hissukseen :D



tiistai, 22. heinäkuu 2008

Floatplanes....

Jaetaanpa vielä teidän kaikkien kanssa yksi ei välttämättä niin mukava lomakokemus :D Hyvä nyt purkautua asiasta, niin se ei jää minulle kummittelemaan :D

Eli siis niinä päivänä kun Esa oli täällä Vancouverissa Nykin ja Friscon reissun jälkeen, niin käytiin lentämässä sellaisella floatplanella. En nyt kuollaksenikaan saa mieleeni miksi näitä koneita kutsutaan suomeksi. Sellainen 10 paikkanen pienkone se oli, joka siis lähtee lentoon veden päältä. Tässä vielä kuva;
1754022.jpg

Ei tosiaan iso kone, tosi tälläinen pieni peltipurkki.
1754013.jpg

Hymykin irtosi vielä alussa kun ei tiennyt mikä odottaa :D
1754111.jpg


Hyvät maisematkin koneesta kyllä oli
1754004.jpg


1754043.jpg

Tosiaan, alku meni, heti kun vain nousun aikana itselleni vannotettua ettei ole mitään hätää, ettei se peltipurkki tipu taivaalta... Mutta sitten...
Iski kyllä niiiiiiiin tajuttoman paha olo. Kone teki pieniä notkahduksia alaspäin jotka tuntu oikein kunnolla mahan pohjassa ja päässä vain humisi. Koko matkan oli pientä heiluntaa... Istuin vain aivan jäykkänä paikoillani ja puristin penkistä kiinni. Pakko oli jossain vaiheessa laittaa silmätkin kiinni kun piti niin armottomasti keskittyä, etten ala panikoida tai oksenna. Koko ajan vaan rukoilla että selviää hengissä takasin maan pinnalle :D Onneksi lento oli vain 30 min.
Heti kun kone kosketti taas veden pintaa, niin huokaisin helpotuksesta, "se on ohi". Vielä mitä...Aloin tärisemään ihan kauttaaltaan... Päässä huimasi... Lopulta alko myös aivan veet valumaan silmistä. Ei voinut ollenkaan kontrolloida. Tärinä meni ohi, mutta itkin varmaan seuraavat puoli tuntia lennon jälkeen :D Tai en itkenyt, mutta tosiaan, vedet vain tuli silmistä... Pientä paniikin purkautumista :D

Että sellanen reissu. Sen voin taata että minua ei enää koskaan saa isoa matkustajakonetta pienempään lentokoneeseen :D


maanantai, 21. heinäkuu 2008

Paluu arkeen, mutta pitäähän sitä lomakuvia jakaa :)

Dodih, nyt on loma ohi. Esa lähti eilen takaisin Suomeen ja minulla on edessä taas paluu arkeen kahden aivan mahtavan viikon jälkeen :)

Kerron tässä nyt vähän vielä tiivistettynä mitä kaikkea lomalla tulikaan tehtyä. Jos itsekkään kaikkea edes muistan mainita, mutta ainakin jotain. Kauheasti etukäteissuunnitelmiahan me ei tehty, mutta tekemistä kuitenkin riitti kovasti.

New York

1750515.jpg

New Yorkissa tutustuttiin kaupunkiin turistibussin ylätasanteelta :D Sillä kierreltiin ympäri ämpäri Manhattania. Bussilla se onnistui kaikista parhaiten ajatellen, ettei meillä kuitenkaan kovin montaa päivää ollut aikaa olla Nykissä. Parissa museossa piti myös käydä, mielenkiintoisimpana ehkä sellainen hyvin pieni, vapaahetoistyöllä ja lahjoituksilla pyörivä museo, joka kertoo vähän erilaisesta näkökulmasta 9/11:sta ja sen jälkityöstä. Itse ainakin koin sen hyvin koskettavana paikkana, hyvin oltiin tuotu esille ihmisten omia kertomuksia, itse paikalla olleiden kokemuksia. Ihana pieni ja intiimi museo, jota voin kyllä lämpimästi suositella kaikille Nykissä kävijöille.

Tässä vielä kuva kyseisestä museosta.
1750528.jpg


Käytiin myös vähän risteilemässä Manhattanin ympärillä, sai nähdä näitä perinteisiä nähtävyykisä, Vapaudenpatsaasta alkaen tietty...

1750529.jpg

Nykissä käytiin myös yksi ilta katsomassa Hairsprayn musikaali, josta minä ainakin tykkäsin kovasti :) Ihanaa musiikkia ja täynnä hyvää mieltä, joten sellaistahan katsoo oikein mielellään. Tottakai sitä myös piti käydä Empire State Building katolla ihmettelemässä Manhattania siitä näkökulmasta. Ihanat näköalat ja ehdottomasti oli oikea ratkaisu mennä sinne vasta joskus puolen yön aikaan. Mahtava valoshow ympärillä eikä liikaa ihmisiä...

1750508.jpg
1750511.jpg

Shoppailut jäi vähemmälle Nykissä. Ei sitä kaikkea rahaa viitti vaatteisiin tms. kuluttaa, mieluummin sen ajan ja rahan käytti muiden paikkojen tutkiskelemiseen...

Sitten vielä joitan kuvia lisää Nykistä;

Kävelyllä Central Parkissa
1750520.jpg

Sekoilua Nykin Metrossa :D
1750509.jpg



San Francisco

1750516.jpg

Frisco sitten osottautui aivan erilaiseksi kaupungiksi kuin Nyki. Siinä missä Nykissä oli koko ajan päällä kauhea kuumuus ja ilmankosteus, Frisco tuntui enemmän raikkaalta ja rennommalta. Ei niin paljoa ihmisiä, ei niin kiirettä. Hotellikin Friscossa oli aivan mahtava, 5 tähden lukaali... Aloitimmekin olomme Friscossa tilaamalla mansikoita ja kermavaahtoa huoneeseen :D Pitäähän sitä välillä vähän juhlistaakkin lomaa :)

Friscossakaan ei sitten ollut mitään sen suurempia suunnitelma, muuta kuin etukäteen varattu matka Alcatraziin. Mutta kylläpä se aika hurahti sielläkin nopeasti. Käytiin monissa ihanissa paikoissa, jotka paljastuivat kivoiksi ja mielenkiintoisiksi paikoiksi... Koluttiin paikkoja 2. maailmansodan aikaisesta sukellusveneestä, vanhanajan pelihallista Ripley'n Belivet or not museoon.

1750534.jpg

Tottakai myös pakollinen retki Golden gate bridgelle oli tehtävä.

1750512.jpg

Retki Alcatraziin oli myös todella mielenkiintoinen, sai kävellä siellä vankilan sellien lomassa ja kuunnella tarinoita. Hetki suljettuna täysin pimeään eristysselliin myös antaa uudenlaista näkökulmaa :)

1750523.jpg

1750518.jpg

1750519.jpg

Niin ja pitihän sitä Friscossa myös vähän käydä keilaamassa kun ei silleen jaksanut iltasin kovin mitään alkaa bilettämään enää tms. Juuri tälläinen rento tekiminen oli hauskaa :)
1750521.jpg


Kaiken kaikkiaan koko reissu halki mantereen oli todella onnistunut ja hieno. Ei stressattu turhia, mentiin sinne mikä tuntui mielenkiintoiselta ja minne nenä nyt muutenkin sattui näyttämään. Mahtavaa aikaa, ihanaa matkaseuraa, hyvää ruokaa erilaisisissa ravintoloissa, auringonpaistetta, rentoa menoa, voiko sitä muuta pyytääkkään :)

1750532.jpg

Kiitos Esa mahtavasta reissusta :)


lauantai, 12. heinäkuu 2008

Loma updaittia

Jeps, laitetaas vielä vähän alkumaistiaisia meidän lomareissulta. Toimivat myös kai todisteina että hengissä ollaan vielä :D

Eli tästä lähdettiin; tuttua skylinea tässä teille;
1723217.jpg


Tässä itse hullut lomalaiset---> Turistibusseilemassa :D
1723215.jpg


Times Square
1723216.jpg


Nykistähän matka on jatkunut Friscoon, missä siis ollaan nyt.
1723219.jpg

Ja sama sekoilu jatkuu täälläkin...
1723220.jpg

Friscossa vielä pari päivää, sieltä sitten paluu Vaniin.
Saapi näiltä osin nyt kuvat riittää. Enemmän kuvia sitten kun olen taas kotona (ja niitähän kuvia sitten riittää ;).