Palataampa taas takaisin yhteen mun suosikki työkaveriin. Aikaisemminkin olen siis kertoillut ties mitä kurkku-juttuja ja muutenkin vähän epäasiallisempaa käytöstä mitä on tapahtunut työpaikalla, siis ainakin minun mielestäni...

Mutta kun minä en vieläkään jaksa ymmärtää yhden portieerin käytöstä... Kovasti yritän koko ajan vähän seurata työkavereita ja oppia tuntemaan että mimmosia ihmisiä ovat. Paremmin tulee toimeen heidän kanssaan, kun ymmärtää, miksi vaikka jokin toisesta kulttuurista tullut käyttäyytkin toisella tavalla, mihin minä olen tottunut.

Mutta tämä portieeri/ respatyöntekijä. Välillä tosiaan tulee hyvinkin asiatonta vitsiä. Ja vaikka tosiaan ehkä puoli vitsillään sanookin, pidemmän päälle ei sellaista jaksa kuunnella, "let's make love"-kommentit tms. vois siis minun puolesta jättää sanomatta. Kovasti siis yritän myös jättää huomoimatta nuo kaikki tuollaiset jutut nykyään. Mutta mitä sitten tapahtuukaan? Tämä portieeri alkaa suoraan sanottuna vittuilemaan minulle. Mitä enemmän jätän huomioimatta, sitä enemmän jaksaa ola huomauttelemassa. Välillä oikein tuntuu, että etsimällä etsii asioita, mistä saa minulle huomauttaa tai jostain minua arvostella ja oikein sillä lailla alentavasti sanoa. Oli aihe mikä tahansa, töihin liittyvä tai ei. Milloin minä lausun jonkun englanninkielisen sanan väärin, milloin minun hiukset ei ole "nätisti laitettuna" ja ne saa mun naaman näyttään läskiltä jne. Ja tuntuu, että jos jotain sanon vaikka johonkin töihin liittyvään pikku hommaan, ihan siis vaikka vain sanoakseni, että "noh, mie olen tämän homman näin tottunut tekemään ja enhän mie automaattisesti väärässä ole, vaikka erimieltä olenkin jostain" niin tuntuu, että tämä portieeri ärsyyntyy minusta vain enemmän. Saanut itse kyllä pari kertaa hitaasti vain laskea kymmeneen, etten sano sitten enää enempää.

Mutta ei sitä toista työntekijää työpaikalla voi huomoimatta jättää. Pakko toiselle kuitenkin on puhua. Ja taas se sitten alkaa. Jos vähänkin juttelen hänen kanssaan, niin se sama lähmiminen jatkuu. Olen yrittänyt sanoa ihan tosissanikin sille, että en vaan tykkää, jos koko ajan lähmii ja että tosiaan voipi sen lopettaa. Mutta ei tunnu menevän tajuntaan. Tänään jopa innostui enemmän lähmimään jo takalistoakin. Ja esim. jos vaikka olen tietokoneen ääressä respan takana seisomassa ja toinen käsi on siinä pöydällä, niin voipi se toinen työntekijä tulla ja laittaa oman kämmenen siihen päälle (tätä kyllä tapahtuu toisenkin työntekijän toimesta). Tuollainen kosketus on minullekkin jo liian intiimi työkaverin toimesta ja aina vedänkin käden pois. Ja he tekevät tätä siis aivan kuin se olisi heille ihan normaalia. Liekkö on, en tiedä. Mutta mikä siinä on, ettei voida lopettaa, jos selkeästi näkevät ettei toinen siitä tykkää?

Ja toisekseen, enpä ole nähnyt, että muita työntekijöitä tämä portieeri niin kovasti olisi lähmimässä. Mutta eipä se minuakaan lähmi niin kauheasti kun muita on paikalla, joten mistäpä tuotakaan tietää...  Ja muutenkin, ovat muut työntekijät (myös siis naiset) sanoneet, että jos sitä Leo (siis tätä portieeria) ei tunne, voipi sen ymmärtää väärin. Että se kuulemma "on vaan tuommonen niin lapsi vielä, että tykkää olla lähellä ihmisiä."

No voi kun kiva, mutta kaippa 26- vuotiaalla miehen alulla jotain aivoja ja tahdikkuutta pitäisi jo olla?

Jotenkin tuntuu sitten, että itselläkin menee töissä mielialat ylös ja alas. Välillä ei jaksa innostaa ollenkaan. Tai asiakkaita kyllä mielelläni palvelen jne. mutta välillä tuntuu, että tämä yksi portieeri oikein perusjuuria myöten arvostelee kaikkea. Esimerkiksi oli tilanne, että hän alkaa minulle sanomaan, kuinka minä en tule koskaan menestymään, koska en murehdi tarpeeksi rahasta työpaikalla. Siis siinä mielessä, että en ota huomioon, että millä tavalla palvelemalla saisin itse eniten asiakkaalta rahaa. Siis esim. vaikka komissioiden muodossa, että jos suosittelen vaikka tiettyä firmaa asiakkaalle, jonka tiedän maksavan komissiota suoraan sille henkilölle, joka asiakkaan on sinne firmaan neuvonut. Ehei, minä teen kuulemma väärin, kun kuuntelen ensin asiakkaan toiveet ja vaatimukset ja sitten suosittelen firmaa, joka mielestäni parhaiten nuo toiveet täyttää... Ei kai sitä koko ajan halua olla kuulemassa, kuinka huono olen ja kuinka en ymmärrä mitään. Paitsi tietysti sitten niinä portieerin hyvinä päivinä, kuinka taas jaksaa olla ylistämässä kuinka hyvä olen jne. ja tosiaan tämä tie johtaa vain niihin työpaikalle kuulumattomiin asioihin...

Pitäisi tosiaan jättää kaikki omaan arvoonsa ja olla ottamatta itseensä. Kovasti tämä onkin minulla juuri työn alla :D Pitänee meikäläisen yrittää löytää jokin balanssi, että miten käyttäydyn tai reagoin tuon portiierin toimintoihin, niin ehkä se jättää minut rauhaan...