Eli siis niinä päivänä kun Esa oli täällä Vancouverissa Nykin ja Friscon reissun jälkeen, niin käytiin lentämässä sellaisella floatplanella. En nyt kuollaksenikaan saa mieleeni miksi näitä koneita kutsutaan suomeksi. Sellainen 10 paikkanen pienkone se oli, joka siis lähtee lentoon veden päältä. Tässä vielä kuva;
Ei tosiaan iso kone, tosi tälläinen pieni peltipurkki.
Hymykin irtosi vielä alussa kun ei tiennyt mikä odottaa :D
Hyvät maisematkin koneesta kyllä oli
Tosiaan, alku meni, heti kun vain nousun aikana itselleni vannotettua ettei ole mitään hätää, ettei se peltipurkki tipu taivaalta... Mutta sitten...
Iski kyllä niiiiiiiin tajuttoman paha olo. Kone teki pieniä notkahduksia alaspäin jotka tuntu oikein kunnolla mahan pohjassa ja päässä vain humisi. Koko matkan oli pientä heiluntaa... Istuin vain aivan jäykkänä paikoillani ja puristin penkistä kiinni. Pakko oli jossain vaiheessa laittaa silmätkin kiinni kun piti niin armottomasti keskittyä, etten ala panikoida tai oksenna. Koko ajan vaan rukoilla että selviää hengissä takasin maan pinnalle :D Onneksi lento oli vain 30 min.
Heti kun kone kosketti taas veden pintaa, niin huokaisin helpotuksesta, "se on ohi". Vielä mitä...Aloin tärisemään ihan kauttaaltaan... Päässä huimasi... Lopulta alko myös aivan veet valumaan silmistä. Ei voinut ollenkaan kontrolloida. Tärinä meni ohi, mutta itkin varmaan seuraavat puoli tuntia lennon jälkeen :D Tai en itkenyt, mutta tosiaan, vedet vain tuli silmistä... Pientä paniikin purkautumista :D
Että sellanen reissu. Sen voin taata että minua ei enää koskaan saa isoa matkustajakonetta pienempään lentokoneeseen :D
Kommentit